Ajattelija…

 

Kyyneleet kymmenen kyyn…

Sulat kolmelta korpilta…

Hampaat seittämän koiran…

 

Vihani viisitoista vasamaan olen rakentanut…

 

Ruosteisesta raudasta, unohdetusta…

Kuumassa ahjossa…

Valossa tähtien…

 

On teräni tuskan taottu…

 

Ajatuksista öisen ajan…

Väsymyksestä aamunkoin…

Epäilyksistä valveilla olon…

Kudottu on seitti pahoin ajatuksin…

 

Totuuden lähteestä…

Aavistuksieni syvästä kaivosta…

Pahan olon pärskyvästä virrasta…

 

Painajaiseni syntyneet…

 

Omalla verelläni kaiken olen pyhittänyt…

 

Synkkyyden syvimmän olemuksen…

Ja kaipuuni perimmäisen tunteen...

Toivoni sulkenut syvälle sisimpääni, sinne minne valo ei koskaan kanna…

Järkeni nostanut jumalakseni…

Inhimillisyyteni sulkenut lukemattomin lukoin…

 

Tässä minä silti olen…

Sisältä musta…

Mutta minulta löytyy silti vielä rakkautta…

 

-Fiat_Nox 20XX

 

Tekstiä muutamien vuosien takaa allekirjoittaneelta...

En tiedä, miksi tuon tuohon laitoin, mutta laitoin kuitenkin...

Ehkä siksi että tilanne on aikaslailla muuttunut kohdallani...

Ja toivon ettei mun tarvi enää tuollaisia kirjoittaa...

Mutta tähän päivään

Kotona viimein lopuksi.Tuli matkustettua juu, ja sen kyllä tuntee. Onneksi vielä tänään oli vapaapäivä niin voi hiukkasen palautua tuolta, reissulta...

Voi miten malttamattomana oottelenkaan huomista työpäivää...(Joku sellanen sopiva hymiö)

Mutta tänään ei enempiä...

Keskityn vielä hetkesi silmien auki pitämiseen...

...a.O.a...

-allekirjoittanut-

-Fiat_Nox-